Kiire on suunnaton...

Täytyy aloittaa teksti osuvan joululaulun sanoin. Tuo valkoinen peite on saanut jo ihan joulumielelle ja samaan aikaan on yksi vuoden kiireimmistä ajoista töissä. Näinpä voitte arvata, ettei paljon ole esiteltävää. Kaiken lisäksi pitää välillä tehdä niitä kurjempiakin käsitöitä - jonossa olevia sukan parsimisia ynnä muita. Ja niitähän riittää. Tämä korukin on yksi niistä, ei uusi (eikä alkujankaan uusista materiaaleista) vaan korjattu. Korvasin alkuperäisessä versiossa olleet solmut pienillä rikki menneistä sandaaleista purkamillani helmillä. Toimii nyt paremmin.

Viikonlopun aikaansaannoksia

Sain viisi kakkusta aikaiseksi viikonlopun aikana ja vielä tänä aamuna. Tarkoitus oli niiden mennä pukinkonttiin, mutta taidan sittenkin laittaa muutaman pakettiin yhdelle pienelle tytölle, joka menetti kotinsa viikonlopun aikana. Sitä toivoisi voivansa jotenkin enemmän auttaa, mutta ei oikein osaa. Toivottavasti kakut tuovat kuitenkin edes hitusen lohtua.

Eli.

Monta päivitystä on jäänyt välistä. Ensin juhannus ja mansikka-aika...

...sitten pitkä hellekausi...

...ja syksyn satokin on jäänyt kuvaamatta.

Ja koko tänä aikana en ole kehittynyt kuvaajana tippaakaan. Aika säälittävää.

Jaa, että blogia pitäis joskus päivitelläkin...

Hyvää vappua!

Älkää antako sateen häiritä, kyllä se kesä sieltä tulee.

Mitä tuli aikoinaan luvattua...

on pidettävä. Isompaa kaappia ennen maalasin tämän pikkulipaston. Yllä perinteiset ennen ja jälkeen kuvat. Hyllyjen tausta oli puukuvioitua melamiinia tai vastaavaa, johon en viitsinyt edes yrittää saada maalia tarttumaan. Onneksi löysin tarkoitukseen sopivaa kontaktia. Vetimet on ikivanhoja Ikean alekorista, mutta sopivat meille.

Pyöräilykausi on avattu

Pienten alkuhankaluuksien jälkeen pääsin eilen kevään ekaa kertaa pyöräni selkään. Nyt kun takatalvi tuntuu iskevän, onkin hyvää aikaa mietiskellä milloin ottaa uusiksi. (Avaimenperä viimekesän "mallistoa")



Takatalvi on kai aiheena myös makuuhuoneen uudehkoissa verhoissa, joiden aikaan saaminen kesti miulta miltei koko talven verran. (Kangas ala Ikea lisänä puolitettu lakana ynnä satiininauhaa).



Melkein yhtä kauan olivat muutamat mekkokankaan jämäpalat, pehmoisen trikootopin jäänteet ja vinokaitaleen pätkät odottamassa ompelukoneen jalan alle pääsyä, mutta nyt ne ovat siinä. Pestävät ja kestävät talouspaperit kuopuksen suun pyyhkimiseen. Toimivat hyvin, suosittelen.

Arvontalähetys on vihdoin valmis.

Anteeksi viivytys. Halusin tehdä suht aidon näköisen munkin enkä löytänyt sopivan väristä kangasta, joten päädyin maalaamaan kankaan itse oikean väriseksi. (Sen siitä tuli kyllä näköinenkin). Koska käytin maalauspohjana trikoota, niin trikoohan yllättäen ommellessa ja venyttäessä venyy, mistä taas seuraa pohjavärin pilkistäminen esiin kangasvärikerroksen alta. Olisi pitänyt maalata oikein laimennetulla värillä, joka olisi imeytynyt kankaaseen. Ei hyvä, mutta toivottavasti kelpaa. Koitan saada pakettiin nyt mahdollisimman pian.

p.s. Mie ompelen aina kaksinkertaisella langalla ja pistoja on aina varmaan triplasti tarvittu määrä, mutta silti ei voi koskaan olla varma, joten: "VAROITUS: SISÄLTÄÄ PIENIÄ OSIA. EI SUOSITELLA ALLE KOLMEVUOTIAILLE."

p.s.2. Ei suositella koirien läheisyyteen. Sisäosissa käytetyt pilttipurkkien kannet saattavat sisältää jäänteitä vauvanruuan hajusta ja aiheuttaa vastustamatonta pureskelunhalua.

Arvottu on!

http://www.random.org/ antoi numeroksi 14, joten onneksi olkoon Tanjus! Kolmas kakkunenkin tulee palkintoon mukaan teemalla berliininmunkki ja pistän sitten siitäkin kuvaa jahka se ensin syntyy. Pakettikin toki lähtee vasta sitten eli joudutte hiukkasen odottelemaan.

Arvonta vielä käynnissä...

N. kaksi päivää aikaa on osallistua tuolla alla olevaan arvontaani.

Palailen asialle pian kuvien kera, jokakevään riesa aiheutti yökkäilyä nyt meilläkin, mutta eiköhän tästä toivuta.

Krhm. Blogi temppuilee - vai miekö?

Tuo miun blogilistaus tuossa sivussa. Jos et löydä siitä omaasi, niin olen pahoillani. Mie en saa sitä päivittymään. Nappula, jossa lukee "Lisää lukemani blogit luetteloon" on kadonnut jonnekin. Käsin en viittis käydä hommaa nyhräämään. Mie en ymmärrä. Osaako joku neuvoa?

Tilkun tuhoamista.

Kun aurinko paistoi oikein kovasti, siivosin lasikuistimme kevätkuntoon (ainakin melkein) ja yritin samalla ottaa kuvia. Kun ei osaa, niin ei osaa. Tässä kuitenkin tilkuntuhomekko ja alias pellehame.





Voi kunpa se aurinko tulisi taas takaisin ja sulattaisi meidän pihaa. Kaikki kyllä näyttää niin karulta kevätauringossa ennen kuin vihreys puhkeaa esiin.

p.s. Aprillipäivän arvonta on yhä käynnissä tuossa alempana.

Ensimmäinen niistä linnuista

Tämän päivän aurinko sai taas näpsimään kuvia ja sain vihdoin otettua myös kuvan siitä, mihin ensimmäinen maalaamistani linnuista joutui. Käytin Hipun tekniikkaa ja ompelin linnun sekä oksan (vahvistettuina) pelkällä suoralla tikillä kiinni joskus vuosia sitten ompelemaani farkkuhameeseen. Tämä hame on ollut miun lemppareitani pitkään, mutta kaikkeen kyllästyy, joten linnun myötä hame sai ja saa vähän uutta elämää. Kuvioiden reunat alkavat jo hapsuuntua, mutta ei se häriritse. En usko, että ne kuitenkaan purkaantuvat pois. Hame on kuvassakin miun päällä...



Aiemmin tänään laitoin muuten ekan arvontani käyntiin, tervetuloa osallistumaan.

Tämä EI ole aprillia

Sanoin miettineeni arvontaa. Aion sen myös toteuttaa. Palkinto syntyy näistä ja lisäksi otan voittajalta isnpiraation vastaan, jonka mukaan sitten toteutan vielä kolmannen kakkusen.

Osallistua saapi kommentoimalla, linkityksestä saapi toisen arvan, mutta vain jos sitten laittaa toisenkin kommentin (tekee arpomisen helpommaksi). Arvonnan suoritan 13. päivä.

Hyvää pääsiäistä ja arpaonnea!

No comments.

Vielä vähän kotoa

Mietin tässä, pitäisikö järjestää arvonta kun kävijämittari pian vihdoin kiipeää yli tuhannen. (Suurin osa noista tuhannesta on varmaan omia käyntejäni, aika säälittävää ;) ). Osallistun aina muiden arvontoihin, jos välillä antaisi takaisinpäin. Arvottavaa ainakin löytyisi.
Sillä välin vielä pari kuvaa meiltä kotoa huonekaluista, jotka ovat niiden rakkaimpien joukossa.

Lisää yksityiskohtia...

Kaikki näyttää paremmalta kun katsoo tarpeeksi läheltä tai tarpeeksi kaukaa.

Jotain aivan muuta.

Kerta kiellon päälle. Kerrankin jotain meiltä kotoa. Yhä itse tehtyä. Kerrankin kuva, jossa näkyy kevätauringon lämpö. Haaveileiden noiden paneeleiden maalaamisesta valkoisiksi.

13.4.10 muoks. Käyn aina välillä ihailemassa Varpusen blogia ja kotia, vaikken olekaan hänen lukijansa. Kun luin tämän artikkelin tajusin, että meillä on ollut sama idea. Ja varmaan jollain muullakin. En halua kehuskella, mutta vannon kautta kiven ja kannon, että olen tehnyt tämän oman origamimobileni vuonna 2002 esikoiselleni hänen vauvasänkynsä päälle - ja ihan omasta päästäni. Paperitkin on itse värjättyjä kun ei silloin oikein missään ollut saatavilla origamipaperia (paitsi yksiväristä). Jep näin on. Ja ei muuten kannata sitten yrittää näitä imuroida puhtaaksi pölystä, nimimerkillä yksi kurki puuttuu.... Nyt tuo esikoiselle tehty mobile sai paikan kuopuksen hoitopöydän päältä.

Kakkuja, kakkuja....

Mikähän miuhun on menny.

Oikeita ruokia

Sama sarja jatkuu. Tarkempia kuvia paremmassa valossa.

Ykstityiskohtia

Valon innoittamana leikin kameralla.

Kvitteni?

Jäljellä oli pienen pieni pala (n. 5cmx10cm) keltaista joustofroteeta vanhoista tyttöjen pikkareista, jotka olivat nähneet jo elämää myös mummoni villapipon vuorena (kyllä! Ja kyllä, ne olivat ihan puhtaat...). Niin ihanaa kangasta. Noista pikkareista on tehty ainakin barbin paita ja hamekin, barbin takin resorit, kanamunan keltuainen ja nyt niistä riitti vielä tähän, vaikka viimeisestä kunnon palasta luopuminen olikin tuskallista. Kierrätystä tosiaan sanon ma.

Vähän enemmän kerralla

Kun nyt vihdoin sain kuvattua vähän sekä ihka uusia, että vanhoja, ajattelin niitä laittaa tännekin. Tekiessä oppii mm. että kaikki muut kankaat kannattaa ommella koneella (jos suinkin voi), mutta fleece (taikka fliissi) kannattaa ommella käsin, jos haluaa siistiä jälkeä. Tai sitten on saumoihin ommeltava käsin tosi tiheää tikkiä. F-kankaaseen lanka uppoaa ja jää piiloon, joten se antaa paljon anteeksi.

Sitruunanpuolikas on huopaa ja se olisi kannattanut tehdä koneella. Tummaksi paahtuneeseen koipeen on käytetty vanhaa uikkaria ja lyhennettyjen farkkujen lahjetta. Salaatit on päällipuolelta käsin maalattua lakanaa ja alla on vihreä huopa. Tomaattiviipale on f-kangasta ja sisällä keltaista huopaa. Päällikankaaseen leikkasin siementen muotoisia reikiä, joista keltainen huopa vähän pilkottaa, mutta ne eivät harmi oikein kuvassa erotu. Alemman kuvan konvehtimikälienee ja leivosmikälienee ovat vain automatkojen ajanvietettä tilkkujätteen jätepaloista.

Hiljaisuus...

ei ole johtunut siitä, etten olisi tehnyt mitään. Se johtuu siitä, että olen tehnyt niin paljon. Voi kunpa osaisin kuvata...

On päiviä jolloin...

kannattaisi suunnata tarmonsa johonkin järkevämpään. Huoh.

Töpöteltyjä lintuja

Eilen illalla piti saada vähän lepuutettua mieltä. Olemme olleet nuhaisia ja yskäisiä - ja kiukkuisia. Samalla kuopus osoittelee uhmaansa, ja meteli yltyy välillä sen mukaiseksi. Siksipä siis käänsin hetkeksi selkäni käskien tyttöjen leikkiä nätisti vähän aikaa. Ja töpötin. Ja töpöttelin. Ja viimeistelin pienimmällä siveltimelläni.

Ja jottei kukaan erehdy luulemaan, että osaisin piirtää noin ihanan linnun, niin on kerrottava, että alkuperäinen on sisarentyttäreni pensselistä lähtöisin. Mikä näiden paikka lopulta on, on vielä vähän vaiheessa.

Prototyyppi

Spesiaaliprojekti edistyy kun sain raaka-ainepulaan mahdollista helpotusta. Ensimmäinen liukuhihnakakku on valmis. Tosin en ole tyytyväinen tuohon vihreään nauhaan, sen kun pitäisi olla marsipaania, eikä noin kiiltävä oikein uskottavasti jäljittele marsipaania. En vaan mistään löydä oikean värista ja riittävän laadukasta huopaa tai samettinauhaa tuota varten. En ymmärrä miksi Tiimarinkin askarteluhuovat ovat nykyään sellaista paksua, karkeaa, harvaa ja huonosti "huovutettua" laatua. Pitäisi varmaan koluta nettikauppoja. Kellään vinkkiä?



Joka tapauksessa tämä kakku on tarkoitettu tämän kirjan kunniaksi, jos nyt niin voi sanoa. Miulla on ollut onni olla mukana kyseisen kirjan tekoprojektissa ja aihe on läheinen. Ehkäpä näillä kakuilla voisi ilahduttaa muita projektiin osallistuneita... Tunnistatko kakun?

....omenaa ja päärynää....

Ja vain omena puuttuu, vaikka 1v9kk väittääkin oheista tomaattia omenaksi. Nuo kaksi muuta ovat sitten (pikku)karjalanpiirakka ja hassu yksinäinen vihreä papu.

Olipa kerran...

Olipa kerran pitsipöksyt, niin suuret ja huonon malliset, ettei niiden käyttäjä pitäny niitä päällään kertaakaan. Luopumisen tuskaa tuntematta hän leikkeli pöksyt palasiksi ottaen talteen hyvän materiaalin myöhempää käyttöä varten. Kului vuosi, kului toinen ja kai kolmaskin ja pitsipöksyjen palaset lojuivat tilkkupussissa kunnes eräänä päivänä ei niin kovin kauan sitten tuli suuri käsi, joka poimi yhden paloista pois ja ompeli siitä pienen kakkusen.