No comments.

Vielä vähän kotoa

Mietin tässä, pitäisikö järjestää arvonta kun kävijämittari pian vihdoin kiipeää yli tuhannen. (Suurin osa noista tuhannesta on varmaan omia käyntejäni, aika säälittävää ;) ). Osallistun aina muiden arvontoihin, jos välillä antaisi takaisinpäin. Arvottavaa ainakin löytyisi.
Sillä välin vielä pari kuvaa meiltä kotoa huonekaluista, jotka ovat niiden rakkaimpien joukossa.

Lisää yksityiskohtia...

Kaikki näyttää paremmalta kun katsoo tarpeeksi läheltä tai tarpeeksi kaukaa.

Jotain aivan muuta.

Kerta kiellon päälle. Kerrankin jotain meiltä kotoa. Yhä itse tehtyä. Kerrankin kuva, jossa näkyy kevätauringon lämpö. Haaveileiden noiden paneeleiden maalaamisesta valkoisiksi.

13.4.10 muoks. Käyn aina välillä ihailemassa Varpusen blogia ja kotia, vaikken olekaan hänen lukijansa. Kun luin tämän artikkelin tajusin, että meillä on ollut sama idea. Ja varmaan jollain muullakin. En halua kehuskella, mutta vannon kautta kiven ja kannon, että olen tehnyt tämän oman origamimobileni vuonna 2002 esikoiselleni hänen vauvasänkynsä päälle - ja ihan omasta päästäni. Paperitkin on itse värjättyjä kun ei silloin oikein missään ollut saatavilla origamipaperia (paitsi yksiväristä). Jep näin on. Ja ei muuten kannata sitten yrittää näitä imuroida puhtaaksi pölystä, nimimerkillä yksi kurki puuttuu.... Nyt tuo esikoiselle tehty mobile sai paikan kuopuksen hoitopöydän päältä.

Kakkuja, kakkuja....

Mikähän miuhun on menny.

Oikeita ruokia

Sama sarja jatkuu. Tarkempia kuvia paremmassa valossa.

Ykstityiskohtia

Valon innoittamana leikin kameralla.

Kvitteni?

Jäljellä oli pienen pieni pala (n. 5cmx10cm) keltaista joustofroteeta vanhoista tyttöjen pikkareista, jotka olivat nähneet jo elämää myös mummoni villapipon vuorena (kyllä! Ja kyllä, ne olivat ihan puhtaat...). Niin ihanaa kangasta. Noista pikkareista on tehty ainakin barbin paita ja hamekin, barbin takin resorit, kanamunan keltuainen ja nyt niistä riitti vielä tähän, vaikka viimeisestä kunnon palasta luopuminen olikin tuskallista. Kierrätystä tosiaan sanon ma.

Vähän enemmän kerralla

Kun nyt vihdoin sain kuvattua vähän sekä ihka uusia, että vanhoja, ajattelin niitä laittaa tännekin. Tekiessä oppii mm. että kaikki muut kankaat kannattaa ommella koneella (jos suinkin voi), mutta fleece (taikka fliissi) kannattaa ommella käsin, jos haluaa siistiä jälkeä. Tai sitten on saumoihin ommeltava käsin tosi tiheää tikkiä. F-kankaaseen lanka uppoaa ja jää piiloon, joten se antaa paljon anteeksi.

Sitruunanpuolikas on huopaa ja se olisi kannattanut tehdä koneella. Tummaksi paahtuneeseen koipeen on käytetty vanhaa uikkaria ja lyhennettyjen farkkujen lahjetta. Salaatit on päällipuolelta käsin maalattua lakanaa ja alla on vihreä huopa. Tomaattiviipale on f-kangasta ja sisällä keltaista huopaa. Päällikankaaseen leikkasin siementen muotoisia reikiä, joista keltainen huopa vähän pilkottaa, mutta ne eivät harmi oikein kuvassa erotu. Alemman kuvan konvehtimikälienee ja leivosmikälienee ovat vain automatkojen ajanvietettä tilkkujätteen jätepaloista.

Hiljaisuus...

ei ole johtunut siitä, etten olisi tehnyt mitään. Se johtuu siitä, että olen tehnyt niin paljon. Voi kunpa osaisin kuvata...

On päiviä jolloin...

kannattaisi suunnata tarmonsa johonkin järkevämpään. Huoh.