Raidallista.

Eräänä päivänä ajelin tuossa lähimmässä kaupungissa ja tajusin ekaa kertaa (vaikka kaupunki on kuulunut elämääni 30 vuotta), että kyseiseen kaupunkiin liittyy oleellisesti kaksi aivan eri alan tuotetta, joilla on samankaltainen punavalkovinoraitainen kääre. Kenenköhän aivoitusta se on, vai vahinko, ja kumpikohan oli ensin? Täytyisi kai vaivautua ottamaan selvää.

Kotoa löysin pikkupaloja tuota käärettä muistuttavaa kangasta. Leikkasin sen sopiviksi paloiksi, joista olisi saanut pussillisen karamellejä. Karkeista olisi kuitenkin luonnollisen kokoisinakin tullut liian pieniä alle 3 vuotiaalle, jotenka päädyin kakkuseen.

Olipas pitkä ja kimurantti selostus. Lopputulos kuitenkin on tässä, vaikken kuvausrauhaa saanutkaan.

Pupunruokaa ja tyynyjä

Käytin junamatkan hyväkseni ja ompelin yhden salaatinlehden. Epäonnekseni olin ottanut mukaan vain älyttömän paksuja neuloja, joten lopputuloskin oli sitten vähän sen näköinen. Isoista porkkanoista (toinen takana) jäi hitunen kangasta yli, joten tein vielä kaksi harvennusporkkanaa.


Samalla kun ompelukoneessa porkkanoiden takia oli kellanoranssit langat, hujautin viimein valmiiksi samettisen keltaisen tyynynpäällisen. Tuo väri ei ole koskaan ollut erityisen mieluinen, mutta kun hintaa oli vain 3e/m, niin en voinut vastustaa kiusausta. Samalla kertaa aikoinaan ostin myös tuon sinervänvihervän sametin - siitä tehty tyyny on ollut valmiina jo pitkään. Taaimmaisena vielä vanhempi päällinen itse painetusta kankaasta, hyvin on kestäneet värit toistuvia pesuja suht korkeasta iästä huolimatta.

Tuhdimpaa tavaraa

Tyttäreni tässä yksi päivä laski kaikki tekemäni makeat herkut ja pääsi jonnekin 30 tienoille kai. Lopputuloksena oli pyyntö: "Tee äiti jotain oikeita ruokia välillä". Ja äitihän tekee.

Tässä siis vähän tukevampaa aamiaistavaraa. Muna on vielä viimeistelemättä (olen hätäinen), mutta muuten on valmista. Pekoni (kuka tunnistaa?!?) onnistui muuten ihan hyvin ja olen tyytyväinen ideaani, mutta olisi saanut olla kapeampaa ja pidempää.

Tämä nyt tulee vähän myöhässä, mutta

Varmaan kaikkien aikojen nopein projektini. Runebergin torttu. Päivän myöhässä.

Kävin eilen kangaskaupassa hakemassa sopivia koristeita kakkulinjastolleni. Tietenkään heiltä ei löytynyt sitä oikeaa väriä ja tietysti kello oli jo niin paljon, ettei enää muuallekaan ehtinyt. Spesiaaliprojekti siis seisoo yhä, mutta onneksi voi tehdä kaikkea muuta sillä välin.

p.s. Onnea Teolle ja onnea Iidalle!

Popsi popsi porkkanaa...

mutta älä näitä kumminkaan. Voi maistua pahvilta tai oikeammin kangasväriltä ja vanhalta puuvillalakanalta. Kyllä vaan on vanhat lakanat kunnon tavaraa, uudet kankaat on harvaa kuin hämähäkinseitti näiden vanhojen rinnalla.



Tammikuussa tuntui tosi monella olevan käynnissä jokin herkkulakko. Ehkä meilläkin siksi oli eikä juuri kakkuja tullut tammikuun aikana. Tulossa on tosin 6 leivosta/kakkua suoraan tehtaani tuotantolinjalta erään keväällä ilmestyvän kirjan kunniaksi, mutta tulin epähuomiossa tuhlanneeksi niiden koristeet muuhun, joten joudun odottamaan kangaskauppakäyntiä, ennen kuin pääsen ne viimeistelemään. Ehkäpä jotain muuta tässä välissä?

Ja kuinkas kaapin sitten kävikään...

Tumman vihreä maali ei peity ihan äkkiä. Eivätkä jo osin pois rapisseet siirtokuvatkaan poistu ihan hätäisellä hiomisella. Vähintään viisi valkoista pohja- ja pintamaalikerrosta myöhemmin kaappi alkoi kuitenkin vihdoin näyttää valkoiselta. Sopivia koristetarroja ei kuitenkaan näkynyt mailla halmeilla. Niinpä sitten tosiaan ryhdyin koristemaalariksi.

Onneksi olin ennen hiomista ja maalausta piirtänyt kalvolle vanhan kuvion ääriviivat. Skannasin kalvon ja tulostin 1,5 kertaisena sen kahteen kertaan hiukan paksummalle paperille. Paperista leikkelin sapluunat. Toisesta paperista tuli lehtien sapluuna ja toisesta kukkien. Mallia piti tietysti vähän yksinkertaistaa ja yksityiskohdat maalasin loput vapaalla kädellä. Ihan hyvä kai lopputuloksesta tuli, omannäköinen, joten kyllä sitä kai voi kattella.



p.s. Ennen tätä isompaa urakkaa pistin uusiksi myös erään "mäntyisen" pikkulipaston. Siitä varmaan kuvia myöhemmin.

Uusi vuosi, uusi projekti

Sain kotiini uuden, vanhan ja tutun kaapin. Siis yhteensä yhden kaapin. Kaappi kaipaa pahasti maalia ylleen. Vanha pinta on kulunut, eikä mitenkään kauniisti kulunut, eikä vanha värikään sovi kaapin uuteen kotiin. Tämä kaappi tarvitsee kuitenkin koristusta ylleen. Aiemmin se on koristeltu siirtokuvin, jotka on ihanat kuin mitkä. Harmi vaan, että suurin osa siirtokuvista on rapissut irti, vain yksi on jäljellä.

Siirtokuvat peittyvät väistämättä maalin alle, mutta ne on korvattava jollain. Olen etsinyt ratkaisua. Siirtokuvia ei enää taida mistään saada ja sisustustarroista voisi siis olla apua. Löytäisinpä vaan sopivat, jotain samantyylistä. Tai sitten täytyy ryhtyä koristemaalariksi.