Eilen illalla piti saada vähän lepuutettua mieltä. Olemme olleet nuhaisia ja yskäisiä - ja kiukkuisia. Samalla kuopus osoittelee uhmaansa, ja meteli yltyy välillä sen mukaiseksi. Siksipä siis käänsin hetkeksi selkäni käskien tyttöjen leikkiä nätisti vähän aikaa. Ja töpötin. Ja töpöttelin. Ja viimeistelin pienimmällä siveltimelläni.
Ja jottei kukaan erehdy luulemaan, että osaisin piirtää noin ihanan linnun, niin on kerrottava, että alkuperäinen on sisarentyttäreni pensselistä lähtöisin. Mikä näiden paikka lopulta on, on vielä vähän vaiheessa.
2 kommenttia:
Oih! Onpa kauniita lintuja, ja niin ihanat värit! :)
Kiitos kiitos, vaikka kunnia tosiaan ei miulle kuulu kun väritkin on siskontytöltä matkittu. Huomaa vaan kyllä näistäkin kuvista, että mie oon vissii maailmankaikkeuden surkein valokuvaaja...
Lähetä kommentti