Olipa kerran...

Olipa kerran pitsipöksyt, niin suuret ja huonon malliset, ettei niiden käyttäjä pitäny niitä päällään kertaakaan. Luopumisen tuskaa tuntematta hän leikkeli pöksyt palasiksi ottaen talteen hyvän materiaalin myöhempää käyttöä varten. Kului vuosi, kului toinen ja kai kolmaskin ja pitsipöksyjen palaset lojuivat tilkkupussissa kunnes eräänä päivänä ei niin kovin kauan sitten tuli suuri käsi, joka poimi yhden paloista pois ja ompeli siitä pienen kakkusen.