Töpöteltyjä lintuja

Eilen illalla piti saada vähän lepuutettua mieltä. Olemme olleet nuhaisia ja yskäisiä - ja kiukkuisia. Samalla kuopus osoittelee uhmaansa, ja meteli yltyy välillä sen mukaiseksi. Siksipä siis käänsin hetkeksi selkäni käskien tyttöjen leikkiä nätisti vähän aikaa. Ja töpötin. Ja töpöttelin. Ja viimeistelin pienimmällä siveltimelläni.

Ja jottei kukaan erehdy luulemaan, että osaisin piirtää noin ihanan linnun, niin on kerrottava, että alkuperäinen on sisarentyttäreni pensselistä lähtöisin. Mikä näiden paikka lopulta on, on vielä vähän vaiheessa.

Prototyyppi

Spesiaaliprojekti edistyy kun sain raaka-ainepulaan mahdollista helpotusta. Ensimmäinen liukuhihnakakku on valmis. Tosin en ole tyytyväinen tuohon vihreään nauhaan, sen kun pitäisi olla marsipaania, eikä noin kiiltävä oikein uskottavasti jäljittele marsipaania. En vaan mistään löydä oikean värista ja riittävän laadukasta huopaa tai samettinauhaa tuota varten. En ymmärrä miksi Tiimarinkin askarteluhuovat ovat nykyään sellaista paksua, karkeaa, harvaa ja huonosti "huovutettua" laatua. Pitäisi varmaan koluta nettikauppoja. Kellään vinkkiä?



Joka tapauksessa tämä kakku on tarkoitettu tämän kirjan kunniaksi, jos nyt niin voi sanoa. Miulla on ollut onni olla mukana kyseisen kirjan tekoprojektissa ja aihe on läheinen. Ehkäpä näillä kakuilla voisi ilahduttaa muita projektiin osallistuneita... Tunnistatko kakun?

....omenaa ja päärynää....

Ja vain omena puuttuu, vaikka 1v9kk väittääkin oheista tomaattia omenaksi. Nuo kaksi muuta ovat sitten (pikku)karjalanpiirakka ja hassu yksinäinen vihreä papu.

Olipa kerran...

Olipa kerran pitsipöksyt, niin suuret ja huonon malliset, ettei niiden käyttäjä pitäny niitä päällään kertaakaan. Luopumisen tuskaa tuntematta hän leikkeli pöksyt palasiksi ottaen talteen hyvän materiaalin myöhempää käyttöä varten. Kului vuosi, kului toinen ja kai kolmaskin ja pitsipöksyjen palaset lojuivat tilkkupussissa kunnes eräänä päivänä ei niin kovin kauan sitten tuli suuri käsi, joka poimi yhden paloista pois ja ompeli siitä pienen kakkusen.

Raidallista.

Eräänä päivänä ajelin tuossa lähimmässä kaupungissa ja tajusin ekaa kertaa (vaikka kaupunki on kuulunut elämääni 30 vuotta), että kyseiseen kaupunkiin liittyy oleellisesti kaksi aivan eri alan tuotetta, joilla on samankaltainen punavalkovinoraitainen kääre. Kenenköhän aivoitusta se on, vai vahinko, ja kumpikohan oli ensin? Täytyisi kai vaivautua ottamaan selvää.

Kotoa löysin pikkupaloja tuota käärettä muistuttavaa kangasta. Leikkasin sen sopiviksi paloiksi, joista olisi saanut pussillisen karamellejä. Karkeista olisi kuitenkin luonnollisen kokoisinakin tullut liian pieniä alle 3 vuotiaalle, jotenka päädyin kakkuseen.

Olipas pitkä ja kimurantti selostus. Lopputulos kuitenkin on tässä, vaikken kuvausrauhaa saanutkaan.

Pupunruokaa ja tyynyjä

Käytin junamatkan hyväkseni ja ompelin yhden salaatinlehden. Epäonnekseni olin ottanut mukaan vain älyttömän paksuja neuloja, joten lopputuloskin oli sitten vähän sen näköinen. Isoista porkkanoista (toinen takana) jäi hitunen kangasta yli, joten tein vielä kaksi harvennusporkkanaa.


Samalla kun ompelukoneessa porkkanoiden takia oli kellanoranssit langat, hujautin viimein valmiiksi samettisen keltaisen tyynynpäällisen. Tuo väri ei ole koskaan ollut erityisen mieluinen, mutta kun hintaa oli vain 3e/m, niin en voinut vastustaa kiusausta. Samalla kertaa aikoinaan ostin myös tuon sinervänvihervän sametin - siitä tehty tyyny on ollut valmiina jo pitkään. Taaimmaisena vielä vanhempi päällinen itse painetusta kankaasta, hyvin on kestäneet värit toistuvia pesuja suht korkeasta iästä huolimatta.

Tuhdimpaa tavaraa

Tyttäreni tässä yksi päivä laski kaikki tekemäni makeat herkut ja pääsi jonnekin 30 tienoille kai. Lopputuloksena oli pyyntö: "Tee äiti jotain oikeita ruokia välillä". Ja äitihän tekee.

Tässä siis vähän tukevampaa aamiaistavaraa. Muna on vielä viimeistelemättä (olen hätäinen), mutta muuten on valmista. Pekoni (kuka tunnistaa?!?) onnistui muuten ihan hyvin ja olen tyytyväinen ideaani, mutta olisi saanut olla kapeampaa ja pidempää.

Tämä nyt tulee vähän myöhässä, mutta

Varmaan kaikkien aikojen nopein projektini. Runebergin torttu. Päivän myöhässä.

Kävin eilen kangaskaupassa hakemassa sopivia koristeita kakkulinjastolleni. Tietenkään heiltä ei löytynyt sitä oikeaa väriä ja tietysti kello oli jo niin paljon, ettei enää muuallekaan ehtinyt. Spesiaaliprojekti siis seisoo yhä, mutta onneksi voi tehdä kaikkea muuta sillä välin.

p.s. Onnea Teolle ja onnea Iidalle!

Popsi popsi porkkanaa...

mutta älä näitä kumminkaan. Voi maistua pahvilta tai oikeammin kangasväriltä ja vanhalta puuvillalakanalta. Kyllä vaan on vanhat lakanat kunnon tavaraa, uudet kankaat on harvaa kuin hämähäkinseitti näiden vanhojen rinnalla.



Tammikuussa tuntui tosi monella olevan käynnissä jokin herkkulakko. Ehkä meilläkin siksi oli eikä juuri kakkuja tullut tammikuun aikana. Tulossa on tosin 6 leivosta/kakkua suoraan tehtaani tuotantolinjalta erään keväällä ilmestyvän kirjan kunniaksi, mutta tulin epähuomiossa tuhlanneeksi niiden koristeet muuhun, joten joudun odottamaan kangaskauppakäyntiä, ennen kuin pääsen ne viimeistelemään. Ehkäpä jotain muuta tässä välissä?